Tammikuu 2018.
Wou.
Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös niin aina sanota? Oon jotenkin innoissaan aina uudesta alkavasta vuodesta. Kaikki alkaa tavallaan puhtaalta pöydältä. Tänä vuonna on kuitenkin melkein "ikäkriisin" paikka.
Mä täytän tänä vuonna 18. Musta tulee täysi-ikäinen ja saan ajokortin. Mä tanssin tänä vuonna vanhat. Mun veli täyttää 20 ( ja mulla on ikäkriisi senkin puolesta). Mun pitää tällä hetkellä tehdä lukion kurssivalintoja ensi vuodelle siltä pohjalta MITÄ AION KIRJOITTAA. Vaikka nää kaikki ovat kivoja ja jännittäviä juttuja, ne tuntuu jotenkin oudolta.
Oonko muka oikeasti niin vanha, että saan kohta ajaa autoa? Autoahan saa ajaa vain aikuiset. Oonko mä todella niin vanha, että saan tanssia ihana mekko päällä kauniissa kampauksessa, kun koko koulu katsoo? Muistan ala-asteella aina ihailleeni tyttöjä, jotka tanssivat vanhojen tansseissa. Ihastelin mekkoja ja ajattelin, että nuo ovat niin kauniita ja niin isoja tyttöjä. Oonko mä tosiaan siinä pisteessä, että joku pieni tyttö voi ihastella mun tummansinistä tyllimekkoani?
Kyllä mä oon.
Aikuinenhan musta ei tule vaikka 18 ensi syksynä täytänkin. Ei läheskään aikuinen, vaikka lain mukaan täysi-ikäinen.
Kyllä silti odotan innolla kaikkia tänä vuonna tulevia juttuja. Ja kaikkia niitäkin juttuja, joista mulla ei vielä ole mitään käsitystä. Innolla odotellessa kaikkia uusia tuulia!
Tsemiä vuoteen 2018!
