Ilmassa kuuluu surinaa. Valpastun automaattisesti ja lihakseni jännittyvät. Yritän paikantaa ääntä ja vedän huulet vaistomaisesti tiukasti kiinni toisiinsa. Jos surisija sattuu yllättämään, pomppaan sadasosasekunnissa ylös ja vaihdan paikkaa.
Näin tapahtuu joka kerta, kun ampiainen lähestyy minua. Kaikki sanovat, että ei niistä kannata välittää, ne pistävät vain jos niitä häiritsee. Pelolleni naureskellaan, pyöritellään silmiä ja tuhahdellaan. Mutta en voi sille mitään. Okei joo itsestänikin se on turhauttavaa, noloa ja välillä jopa naurettavaa. Pelko on kuitenkin hyvin todellinen aina ampiaisen ilmaantuessa paikalle.
Monet kyselevät, että onko ampiainen sitten pistänyt minua kun pelkään niin kovin. Ei ole. En tiedä kuinka paljon pisto sattuu, enkä tietääkseni ole mitenkään vaarallisesti allerginen sille. (mutta tietty en sitäkään tiedä) Pelkoni alkoi kun olin ehkä 8-10 - vuotias, en aivan tarkkaan muista. Olin syömässä perheen kanssa ulkona terassilla jotain marinoitua grilliruokaa. Paikalle tuli ampiainen etsimään ruokaa. Mulla oli tätä marinadia huulissa ja amppari sitten pääti, että siitä on oiva etsiä ruokaa. Niimpä sitten istun paikallani, peloissani silmät tiukasti kiinni, kun ampiainen kävelee huulillani. Oli työ saada se pois ilman, että se pisti. Siitä lähtien olen inhonnut kyseisiä surisijoita. Tästä tulee myös vaistomanen reaktioni vetää huulet "sisäänpäin" ja tiukasti yhteen.
Etenkin loppukesä on hankalaa, sillä silloin ampiaiset joutuvat "työttömiksi", niistä tulee aggressiivisia ja ne etsivät ruokaa etenkin ihmisen lautaselta. En pysty syömään ulkona mikäli ampiaisia pörrää ruokapöydässä. Viime kesänä olimme asuntovaunulla eräässä paikassa, jossa oli todella paljon ampiaisia joka paikassa. Muut istuivat ulkona, mutta minä juttelin ihmisille vaunun ovessa olevan hyttysverkon takaa. En voinut istua ulkona, sillä pöydällä olevat limsa - ja kuoharilasit houkuttelivat ampiaisia.
Sanoisin kuitenkin, että pelkoni ei ole aina yhtä paha. Joskus siedän ampiaisia hyvinkin lähellä, mutta etenkin syödessä menen nopeasti paniikkiin. Kaikki helpottaa aina kun jompikumpi lähtee tilanteesta - joko minä tai ampiainen. Tänä kesänä ampiaisia ei ole hirveästi tai no ainakaan vielä.
Yritän kuitenkin opetella sietämään niitä, ehkäpä jonain päivänä...
Halusin jakaa tällaisen pienen jutun itsestäni, ehkä joku pystyy samaistumaan!
Seuraavaan kertaan!♥
