sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

50. You're in the army now

Heipä hei ja ihanaa heinäkuuta!

Tänään kerron hieman nyt jo viikon ajan kestäneestä "uudesta totuttelusta" elämään. Veljeni astui palvelukseen maanantaina 3.7 ja aloitti vähintään puoli vuotta kestävän armeijan. Me asumme Etelä - Suomessa joten veli 'luonnollisesti' lähti Ivalon rajajääkärikompaniaan.

Wait what?

Kyllä, veljeni itse halusi Ivaloon ja sinne myös pääsi. Tuo paikka taitaa olla pohjoisin paikka Suomessa, jossa voit armeijasi käydä ja monetkin ovat todenneet asian kuullessaan, että: " Et sitten yhtään kauemmas lähtenyt". Paikassa koulutetaan siis rajajääkäreitä. Paikan sanotaan myös olevan astetta kovempi koulutus niin fyysisesti kuin henkisestikin.

No mitä tämä sitten minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa yksinolemista seuraavat puoli vuotta. Okei joo tietty eiväthän mun vanhemmat ole minnekään lähteneet, mutta vasta näin viikonkin "yksin" olleena voin sanoa että hieman erilaista tää on. Jos ei ole kavereiden kanssa, kotona ei ole ketään kenelle päivisin puhua tai viettää aikaa. Ja kyllähän sitä ikäväkin tulee... Vaikka oma veli tuntuu välillä erittäin ärsyttävältä, niin jo nyt on ehkä huomannut kuinka tärkeä se tyyppi oikeastaan itselle on. Ihminen, joka on ollut lähes täysipäiväisesti läsnä koko elämän ajan, lähteekin yhtäkkiä ainakin puoleksi vuodeksi pois. Kyllä siinä hetkeksi hämmentyy, että mitäs nyt.

Tietysti veli sitten jossain vaiheessa tulee lomillekin ja silloin sitä näkee. Mutta on se silti vähän omituista olla yksin.

Vaikka tietty onhan tässä periaatteessa hyviä puoliakin. Kukaan ei syö mun ruokia, ei tarvitse kiistellä mitä ohjelmaa katsotaan ja voin tehdä kotona mitä haluan, kyselemättä toisen mielipidettä. (mun tapauksessa tää tarkoittaa, että voin soittaa pianoa juuri niin paljon kuin haluan)

Yhden kaverini kanssa puhuttiin näistä hyvistä puolista (hänen veljensä siis lähti myös armeijaan). Kaverini kuitenkin totesi, että saako näin edes ajatella, onko se vähän itsekästä. Vastasin hänelle, että kyllä saa sillä täytyy tästä jutusta jotain positiivistakin löytää.

Tiedän kuitenkin, että veljeni tulee pitämään metsässä liikkumisesta yms. jutuista, vaikka kuri siellä kasarmilla onkin aika kova. Olen ylpeä hänestä ja tiedän, että hän tulee selviämään siitä.


Lähdetään Ivaloon kesäyön aurinkoon,
joka Saariselän takaa kajastaa.
...
oltiin vaikka sotiin valmiita

(Ivalo by Otos)

Kannattaa katsoa

59. Erityisherkkä ihminen

Kun nyt kerran vähän syvällisemmillä asioilla aloitettiin, niin jatketaan sitten... Edellisessä postauksessa kerroin hieman erinäisestä...

Suosittuja