"Tää oli tässä"
2 vuotta kävin isoskoulutusta. Odotin ja toivon vastausta hakemukseen. Ja vihdoin sain tiedon, että pääsin Vivamo 1/2017 leirille isoseksi.
Eilen päättyi konfirmaation ehkä ihanimmat ja toisaalta rankimmat kaksi viikkoa pitkään aikaan. Isosena näki leirin ihan uudelta kantilta, huomasi kuinka kiire välillä oli ja kuinka paljon asioita suunniteltiin.
Tää oli eka kerta kun olin isosena riparilla enkä olisi voinut toivoa parempaa ekaa leiriä. Oma ryhmäni oli mahtava ja ihana. Meillä oli vikoina päivinä aivan mieletön yhteishenki.
Isosporukka meillä oli myös ihan huikea. Suurimman osan tiesin entuudestaan, mutta en kovin tarkasti tuntenut. Oli mahtava päästä tutustumaan enemmän. Yhtenä iltana iltahartauden jälkeen purskahdin itkuun kaikesta patoutuneesta väsymyksestä/kiireestä/muusta turhautumisesta. Heti tultiin kysymään onko kaikki ok, pärjäänkö varmasti ja haluatko puhua. Se tuki mitä muilta isosilta sai oli ihan mahtavaa. En halua luopua heistä ja yritänkin pitää yhteyttä edes jollain tavalla.
Eikä tietenkään tästä leiristä olisi tullut niin mahtavaa ilman rukoilua ja Jumalan läsnäoloa. Mun oma usko vahvistui edelleen enkä halua siitäkään enää luopua. Vaikka välillä epäilee itseään ja ahdistaa, Jumalaan voi luottaa aina...
Parempaa kokemusta en olisi voinut toivoa ja toivon mukaan pääsen kokemaan tämän ensi kesänä uudestaan!
